Säätiedotukset lupasivat viikonlopuksi poikkeuksellisen lämpimiä kelejä ja niin myös oli. Päivällä lämpötila kohosi noin 18 asteeseen, mikä on huomattavasti keskimääräistä korkeampi. Lauantaiaamuna ajelimme mukavassa syyssäässä Maritalla Laitaatsillasta torille. Tori oli kovin hiljainen; ainoastaan muutama vihanneskauppias ja pari kahvilakojun pitäjää oli paikalla. Eikä asiakkaitakaan parveillut tungokseen asti. Ainuttakaan kalakauppiasta ei myöskään ollut paikalla, joten kalaostosten tekeminen ei onnistunut ja päivän ruokailun suunnittelu meni tämän mytötä uusiksi ja sen tarkempi toteutus siirrettiin läheiseen Akselinpojan puotiin, josta sitten hankittiin saareen lihapitoisia keittoaineksia.
Kyrönsalmen kautta kierrettiin Sammalsaareen, jossa Esko jo oli hinannut toisen veneen maihin talviasentoon. Suurimpana viikonloppu-urakkana oli laiturin purkaminen ja nostaminen maihin. Vesi oli laskenut edelleen ja oli arviolta runsaat 80 centtiä vuoden korkeinta arvoa alempana. Laituri saatiin Eskon avustuksella onnellisesti ja suuremmitta ongelmitta "vintturoitua" tontin rinteeseen ja varmuuden vuoksi se vielä sidottiin köysillä kiinni terassin tukirakenteisiin.
Iltapäivällä lämmitettiin sauna mahdollisesti viimeistä kertaa tämän syksyn aikana. Saunan päälle herkuteltiin perinteisesti takassa paistetuilla makkaroilla Olvin kera.
Illan suussa hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa lastattiin Maritaan talveksi saaresta pois vietäviä tavaroita ja ajeltiin Laitaatsiltaan ja edelleen yöksi Pihlajavedentielle, jossa pyykättiin liinavaatteita ym. tekstiilejä urakalla kahdella koneella. Mantereella oleva toinen vene siirrettiin vielä Jukolansalon rannan puolelle, josta käsin on mahdollista käydä tarvittaessa saaressa tänäkin syksynä, jos säät antavat myötä. Vene voidaan myös varastoida talveksi tälle kohtaa rantaa, josta sitten keväällä pääsee paremmin vesille jäiden lähdettyä.
Sunnuntaiaamuna käytiin vielä tarkistuskierroksella saaressa ja tyhjennettiin mm. saunan kaikki vesiastiat ja nosteltiin ulkona olleita tavaroita talveksi sisätiloihin ja peiteltiin ulosjääviä rakenteita. Koska laituri oli jo maissa, jouduimme rantautumaan Maritasta saareen ankkurin avulla ja hiukan jännitimme, miten lähtö rannasta yhä vain kovenevaan vastatuuleen onnistuisi. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja päästiin onnellisesti Laitaatsillan Marinaan, jonne jätimme Maritan odottelemaan kahden viikon päästä tapahtuvaa nostoa Virhiän halliin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti