Perjantai-iltana kaartaessani Maritalla Pyttysaaren kohdalla
kohti Sammalsaarta puhelin soi ja Esko kertoi, että olivat tuoneet mökin
laiturille minulle askartelutarvikkeita. En heti ymmärtänyt, mistä oli kysymys.
Vähitellen selvisi, että Esko ja Eija olivatkin jo silloin perjantai-iltana
tuoneet saareen viikonlopun valutalkoita varten betonit ja muut tarvikkeet,
jotka meidän oli tarkoitus yhdessä sinne viedä lauantaina. Betonit oli vielä raahattu valmiiksi vanhan
saunan pukuhuoneeseen saakka. Viidentoista säkin tuominen on melkoinen urakka, kun säkin paino on 25 kg ja ne on
jouduttu lastaamaan moneen kertaan; ensin peräkärryyn ja sitten veneeseen ja
siitä laiturille ja sen jälkeen vielä kantamaan 48 rappusen verran sateelta
suojaan. Se on varmaan käynyt
melkoisesta kuntojumpasta. Eskolle ja Eijalle suuret kiitokset taas kerran
tästä työpanoksesta, mikä oli kyllä tarkoitus yhdessä tehdä!
Lauantaina sadekuurojen lomassa saimme sitten yhdessä Eskon
ja Maurin kanssa valettua ”kakut” tulevan varasto-/liiterirakennuksen
perustusanturoiden alle. Työ sujui sutjakkaasti, kun naapurilta saatiin
lainaksi sähköä ja vispilää betonin sekoitusta varten. Mauri vielä suojasi valut muoveilla, ettei
betoni kuivu liian nopeasti.
Illan suussa sitten tietenkin vielä saunottiin ja paistettiin
makkarat. Minä jäin yksin saareen yöksi, kuten olin ollut edellisenkin yön.Takkahuoneessa oli syksyisestä säästä
huolimatta hyvä nukkua eikä lämmitystäkään vielä tarvinnut pitää päällä.
Sunnuntaiaamu valkeni oikein kuulakkaana syysaamuna; lämpötila 12 astetta, vesi 18.
Valmistin aamupalan veneessä ja tein perinteisen kaupunkikierroksen Maritalla
Laitaatsiltaan. Puoli yhdentoista maissa olin jo citikan ratissa matkalla kohti
Espoota, jonne saavuin kahden paikkeilla. Siellä odottivatkin Lean lisäksi
Paulan poppoo ja Anna. Aida vähän ujosteli minua, kun ei oltu tavattu vähään
aikaan. Oli jännä huomata, miten Aida oli oppinut muutamia sanoja ja miten
ponnekkaasti hän esitti omia vaatimuksiaan.
Pentti valuhommissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti